Välillä pieniä haasteita

Kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä. Alkuun on mahtunut pieniä haasteita, mikä ei sinänsä ole ihme. Asenne, asenne, asenne – nämä kolme sanaa pitää muistaa, kun asiat tökkivät. Ei täällä viitsi kauan harmitella, jos joku asia ei heti suju. Keli on niin upea, että ulkona kävellessä voi melkein koko ajan kuvitella olevansa lomalla. Kadulla ihmiset ovat kohteliaita ja silmiin katsomalla saa lähes aina vastaantulijalta palkaksi hymyn.

Yksi hankaluuksieni syy on se, että yliopiston kontaktihenkilöni oli unohtanut hoitaa minulle yliopiston ID-numeron hakemisen. Ja oli siinä muutakin unohdusta.

Gocard

Ilman ID-numeroa en saa GOCardiani. Ilman GOCardia en pääse yliopistolla kirjastoihin  muuta kuin vakuuttelemalla, että olen täällä vielä uusi ja että saan GOCardin myöhemmin. Se onnistui kerran, mutta ei välttämättä toisen kerran. En voi tulostaa yliopistolla mitään enkä myöskään skannata. Niinpä olen joutunut tekemään näitä juttuja FedexOfficessa. Onnistuuhan se sielläkin. FedexOfficen palveluista täytyy luonnollisesti maksaa aika paljon eivätkä kaikki tietokoneet välttämättä toimi. Niin kuin eivät sitten toimineetkaan. GOCardini kohtaloa selvittelee tällä hetkellä kolme yliopiston eri toimistoa…hmm. Voi olla, että saan sen ensi viikolla, jos oikein hyvin käy.

Vaikka luulin hoitaneeni kaikki amerikkalaiseen byrokratiaan kuuluvat lomakkeet, liitteet ja dokumentit, yksi oli jäänyt puuttumaan. Ei ihme, kun uudessa maassa opettelee arkea ja hoitaa samalla moninaisia asioita kuntoon. Monen mutkan ja vaiheen jälkeen sain lopulta senkin dokumentin hoidettua. Helpotus oli suuri, kun sain sähköisen vastauksen, että maahantulooni liittyvät asiani ovat nyt kunnossa ja ne tuli tehtyä määräajan kuluessa. Nyt pääsen hakemaan amerikkalaista sosiaaliturvatunnusta. Sitä tulen tarvitsemaan ensi vuonna amerikkalaisen veroilmoituksen tekemisessä. Veroilmoituksen täyttäminen on kuulemma ihan oma stoorinsa. Erityisesti heille, joille maksetaan palkkaa Yhdysvalloissa. Koska aion lokakuussa poistua maasta (Kanadaan), minun on ilmoitettava vähintään kolme viikkoa etukäteen, milloin, mistä ja millä kulkuvälineellä (esim. lennon numero) saavun takaisin Yhdysvaltoihin. Helppoa täältä on tietysti poistua, mutta takaisin ei pääse, jos dokumentaatio ei ole kunnossa.

Projektityöni kannalta pieneksi takaiskuksi voi muodostua se, että en ehkä pääsekään observoimaan yksittäisten nuorten asiakkaiden ohjaustilanteita. Tai en ainakaan vielä ole löytänyt sellaista mahdollisuutta. Jatkan tietysti etsimistä. Tai muutan suunnitelmaa.

4727014795_824f15aaa2_bPääsen Georgetownin yliopiston Cawley Career Education Centerin järjestämiin, opiskelijoille tarkoitettuihin ohjauksellisiin workshopeihin mukaan (paikkana tuo kuvassa oleva Leavey Center). Uskon, että workshopien seuraaminen tulee olemaan antoisaa.  Toivottavasti ehdin käydä useassa syksyn aikana. Joka kerralla workshopin aihe vaihtuu ja lähes kaikki aiheet ovat kiinnostavia.

Näiden pienten haasteiden ohella verkostoni kasvaa. Kalenterissani alkaa olla merkintöjä  tapaamisista ja muista tapahtumista. Lisää tulee koko ajan. Nyt alkuaikoina vietän paljon aikaa taustatyötä tehden ja lukien. Useiden kiireisten ihmisten  aikatauluihin ei tapaamisen järjestäminen onnistu ihan heti. On joskus vaikea hahmottaa etukäteen, kuinka hyödyllinen  joku kontakti on oman projektini kannalta. Mutta jokainen kohtaaminen ja keskustelu voi olla muuten antoisa ja aina oppii uusia asioita. Kohtuullisen mukavasti olen siis onnistunut löytämään asiantuntijoita, joita tavata ja jotka haluavat tavata minut. Tämä arvelutti minua etukäteen eniten tähän stipendijaksoon liitttyen. On myös hyvä, että tein valmistelutöitä monella tavalla jo Suomessa ollessani. Fulbright Finlandin järjestämässä orientaatiopäivässä toukokuussa eräs alumni sanoi, että kannattaa valmistella ammatillista esittelyaineistoa ja Suomesta kertovaa aineistoa jo kotimaassa ollessaan. Näin pyrin tekemään. Nyt niitä materiaaleja sitten tarvitaan. Kiitos alumnille vinkistä! Hienoa olla kertomassa Suomesta juuri Suomi 100 – juhlavuonna.

Fulbright Finland maksoi stipendini amerikkalaiselle pankkitilille hyvin nopeasti, kun ensin oli saanut tilini numeron. Sain rahat käyttööni yhdeksän päivän kuluttua maahan saapumisestani, mikä on mielestäni nopea aikataulu. Me emme aina itse tiedosta, miten joustavia ja vaivattomia monet asiat meillä Suomessa ovat. Mutta maassa maan tavalla. Täällä sopeudutaan näihin olosuhteisiin.  Yllättävän paljon täällä on käytössä palveluja, joihin ei Suomessa vielä paljoa törmää. Esim. usein puhelimeen vastaa robotti, jolle pitää sanoa selkeästi tiettyjä sanoja, joiden perusteella palvelussa sitten edetään. Näköjään palvelu toimii ihan hyvin tälläkin tavalla, ainakin minun lyhyen kokemukseni perusteella. Digitalisaatio vie työpaikkoja, vaikka se myös tuo työpaikkoja. Muutos on kaikkialla nopeaa, ja vain kiihtyy. Tähän valtavaan muutokseen nykynuorten pitäisi pystyä valmistautumaan mm. sillä, että heillä on uranhallintataidot (Career Management Skills) hallussaan.

Ihanan lämmin keli on siis jatkunut edelleen. Tänään keskiviikkona lämpöä taisi olla 31-32 astetta. Eilen kävin päivän päätteeksi taas uimassa.

IMG_20170926_172834799[1]

En kuitenkaan osallistunut vesispinningiin, jota olisi ollut tarjolla myöhemmin illalla. Tätä voi harrastaa nykyään myös Suomessa, joskin ulkoaltailla kausi jää paljon lyhyemmäksi kuin täällä. Voisiko tästä kehittää uuden kuntoilulajin mökkirannoille? Tuunaisi vähän vanhaa polkupyörää ja kiinnittäisi sen tukevasti kiinni järven pohjaan, vaikkapa laiturin viereen. Näin voisi helposti yhdistää saunan ja saunalenkin.

Sitten viikon kysymys eri ministeriöiden ja muiden virastojen työntekijöille Helsingissä. Mitä arvelet, että kuvissa tapahtuu? Mikä on tämä väenpaljous?

Täällä DC:ssä eri ministeriöiden (Departments) ja muiden virastojen työntekijät tulevat lounasaikaan ulos kadulle, jonka varteen on pysäköity pitkä rivi ”ruoka-autoja”. Autot ovat pieniä ravintoloita, joista saa ostettua erilaisia etnisiä ruokia. Virastojen työntekijät ja läheisten  museoiden turistit ruokailevat kadun varrella seisten, penkeillä ja nurmikolla istuen, sulassa sovussa. Suomen talvessa tämä tällainen lounasruokailu ei ehkä olisi se kaikkein toimivin ratkaisu…

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s