Kuulumisia Coloradosta

Kävin vierailulla Coloradon osavaltiossa, Denverissä ja sen läheisyydessä sijaitsevassa Boulderissa, Kalliovuorten kainalossa. Denverin ja Boulderin alueiden talouskasvu on tällä hetkellä nopeaa. Erityisesti ict-ala kasvaa. Boulderissa on myös Googlen toimipiste. Vierailin Denverin oppilaitoskampuksella, jossa ovat rinnakkain Community College of Denver, Metropolitan State University of Denver ja University of Colorado Denver. Vierailukohteeni oli University of Colorado Denver ja sen Career Center.

Osallistuin Career Centerin järjestämään rekrytointitapahtumaan, jossa oli paikalla lähes 100 työnantajaa. Tarjolla oli joitakin osa-aikatöitä opiskelijoille, mutta erityisesti työpaikkoja valmistuville opiskelijoille.

Yritykset todella houkuttelivat valmistuvia opiskelijoita heille töihin. Keskustelin noin 20 eri työnantajan kanssa mm. näistä aiheista: millaiset taidot heille rekrytoitavilla nuorilla tulee olla, millaista on yritysten ja yliopiston välinen yhteistyö sekä millaisia työtehtäviä yritykset  arvioivat, että heillä on tarjolla 5-10 vuoden kuluttua.

Vaikutelmaksi jäi, että suurin osa yrityksistä ei välitä kovinkaan paljon siitä, mikä on opiskelijan pääaine yliopistossa. Henkilökohtaisia taitoja korostettiin paljon. Moni yritys testaa hakijakandidaattien persoonaa ja työelämätaitoja ennen rekrytointia. Toki tiettyihin tehtäviin halutaan teknistä osaamista ja esim. koodaustaitoja. Jotkut yritykset haluavat ottaa opiskelijan osa-aikatöihin vähemmän koulutusta vaativiin tehtäviin ja  kouluttaa hänet vähitellen enemmän osaamista vaativiin tehtäviin. Yritykset todella tuntuivat kilpailevan työntekijöistä. Minulla ei ole ollut Suomessa koskaan tilaisuutta kokea vastaavaa. Välillä tuntui, että työnantajat olivat enemmistönä paikalla ja opiskelijat vähemmistönä!

Useimmat yritysten edustajat kertoivat, että digitalisaatio tulee hävittämään osan heidän yrityksensä työtehtävistä kokonaan. Mutta samaan hengenvetoon vakuutettiin, että vastaavasti monenlaisia uusia työtehtäviä syntyy. Moni tunnisti haasteen, miten osaamisen kehittäminen ja koulutustarjonta Yhdysvalloissa pysyy tämän nopean muutoksen tahdissa. Osa yrityksistä tekee erittäin tiivistä yhteistyötä yliopiston kanssa. Keskustelin Barbara E. Sidwellin (External Relations Manager/Risk Management and Insurance Program, Business School, CU) and Burns & Wilcox-nimisen yrityksen edustajien kesken Coloradon yliopiston yritysyhteistyöstä. Jotkut yritykset, kuten em. Burns & Wilcox on hyvin sitoutunut yliopistokoulutuksen kehittämiseen. Yrityksen edustajien mukaan suhteet ovat niin hyvät, että yritys uskaltaa sanoa yliopistolle suoraan, jos koulutus ei kohdennu oikein. Toki rahakin vaikuttaa. Osa yrityksistä sijoittaa merkittäviä summia yliopistokoulutuksen tukemiseen.

Keskustelin päivän aikana Career Centerin opinto-ohjaajien kanssa. Esimerkiksi Kyla Hines ja Amy Huff kertoivat omasta työstään, miten he tukevat nuorten opintoja, työnhakua ja urakehitystä.

Opinto-ohjaajat kertoivat, että monet yliopisto-opiskelijat ovat aika huolissaan työelämään siirtymisestä. He pohtivat sitä, saavatko he töitä ja riittääkö heidän osaamisensa työelämässä. Huoli tuntui erikoiselta, kun työpaikkoja on niin paljon tarjolla ja työntekijöistä jopa kilpaillaan. Voisiko osasyy olla se, että amerikkalaiset nuoret valmistuvat yliopistosta melko nuorina? Vaikka nuoret vaikuttavat kanssakäymisessä avoimilta, sosiaalisilta ja reippailta, se on opinto-ohjaajien mukaan osin vain pintaa. Todellisuudessa he voivat olla epävarmoja osaamisestaan ja työelämätaidoistaan.  Yksi syy huoleen ovat isot opintolainat, jotka monilla on maksettavana valmistumisen jälkeen. Matalan palkkatason työpaikat eivät kiinnosta, koska palkkaa on saatava enemmän, jotta lainoista selviää.

Ajatus elinikäisestä ohjauksesta oli Career Centerin opinto-ohjaajille aika vieras. Se on ymmärrettävää. Yhdysvalloissa esim. aikuiskoulutuksen rooli on selvästi pienempi kuin meillä Suomessa. Mutta sana uranhallintataidot (Career Management Skills) ilahdutti opinto-ohjaajia. He kertoivat, että oikeastaan he tukevat nuorten uranhallintataitoja lähes päivittäin. Vaikka ohjaus pitää sisällään opintojen ohjausta, työnhakua, cv:n tekemistä jne, siihen sisältyy yllättävän paljon opiskelijan henkilökohtaisten taitojen ja kykyjen vahvistamista.

Yliopiston opinto-ohjaajia kiinnostaisi mahdollisuus tehdä moniammatillisempaa ohjaustyötä kuin mihin Yhdysvalloissa on totuttu ja mikä on mahdollista. Esim. Ohjaamo-konsepti herätti kovasti mielenkiintoa, koska koulupudokkaita on yliopistostakin. On ehkä valittu väärä ala, joka ei kiinnosta. Tai opintolainan ottaminen pelottaa ja koulutus jää sen takia kesken. Vaikka oppimismahdollisuuksia muutoin olisi, opintonsa keskeyttänyt nuori tipahtaa matalasti palkattuihin eikä ole lopulta tyytyväinen omaan työuraansa. Tällöin olisi tarve hyville uraohjauspalveluille, mutta ne ovat täällä osin maksullisia.

Tapasin Denverissä suuren Suomi-fanin, yliopistotutkijan ja – opettajan, Nancy Comminsin ja hänen miehensä Ken Comminsin.

Nancy on aikanaan tullut ensimmäisen kerran Suomeen Fulbright-stipendiaattina. Se reissu on poikinut jo monta muuta työmatkaa Suomeen. Lisää on tulossa taas tänä syksynä. Heillä on Denverin lähellä olevassa kodissaan oma saunakin, niin ”suomalaisia” he jo ovat. Tämän ystävällisen Comminsin pariskunnan kanssa vierailin Denverin kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on kaunis ja kasveja monipuolisesti esittelevä puistomainen alue. Kuvassa näkyvä kelta-oranssi ”kasvi” on sentään tehty lasista.

Minulla oli tilaisuus viettää kokonainen päivä Boulderin TEC Schoolissa. Siellä opiskelevat nuoret ovat syrjäytymisvaarassa olevia tai jo vaikeuksiin joutuneita nuoria. He eivät ole voineet syystä tai toisesta jatkaa normaalissa high schoolissa. Nuorilla on monenlaisia ongelmia elämässään: mielenterveyden ongelmia, päihdeongelmia tai puutteita englanninkielen taidoissa, koska perhe on ollut vasta vähän aikaa Yhdysvalloissa. Koulu on oikeastaan suomalaisen nuorten työpajan ja ammattiopiston välimuoto. Suomessa työpajat ja oppilaitokset tekevät toki yhteistyötä ja pajavaihetta on ansiokkaasti opinnollistettu. Mutta täällä nuori on yhden katon opiskelemassa, kaikkine elämän haasteineen. Molemmissa malleissa on varmasti hyvät ja huonot puolensa.

Oppilaitoksen taideaineiden opettaja Sarah Flynn on tulossa ensi tammikuussa Jyväskylään kuuden kuukauden ajaksi kahden poikansa kanssa. Olemme tutustuneet Sarahin kanssa näissä Fulbright-kuvioissa. Vietin muutaman yön Sarahin perheen luona. Autoin samalla Sarahia valmistautumaan omaan Fulbright-jaksoonsa Jyväskylässä.

Sarah puolestaan vei minut vaellukselle Kalliovuorille. Kävimme noin 3100 metrin korkeudessa. Kuvia vaellusmatkastamme Kalliovuorille on tämän postauksen loppupuolella.

Tutustuin siis koko päivän Boulder TEC Schoolin toimintaan. Keskustelin koululla opinto-ohjaajan, päihdetyöntekijän, useiden opettajien ja myös oppilaiden kanssa. Pidin opiskelijoille esitelmän Suomesta ja tarjosin salmiakkimaistiaiset. Vain muutama oppilas sai syötyä oman salmiakkipastillinsa, oli se heille sen verran vieras makuelämys!

Koulu tekee tärkeää ja vaikeaa työtä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten hyväksi. Jotkut nuoret olivat päällepäinkin katsoen aika huonokuntoisia. Täällä törmää asioihin, jotka ovat meille suomalaisille vieraita. Esim. koululla on omat tilat ja työntekijät teiniäitien vauvojen hoitoa varten. Näin nuori äiti pystyy jatkamaan opiskeluaan. Koulussa on monenlaisia oppilaita. On lähes kielitaidottomia nuoria, jotka vasta opiskelevat englantia. On high schoolin opintoja opiskelevia. On myös heitä, jotka jo opiskelevat ammattia esim. autoalalla, hiusalalla, metallialalla ja media-alalla. Moniammatillista työtä nuorten hyväksi kyllä tehdään, mutta esim. sosiaalisektori on harvoin mukana yhteistyössä. Sitä näkökulmaa tarvittaisiin mukaan enemmän, mutta hallinnolliset rakenteet ja palvelut eivät sitä juuri mahdollista. Ohjaamo-konseptti kiinnosti kovasti. Ohjaamo-tyyppisen toiminnan käynnistämistä nimenomaan tässä Boulder TEC-koulussa olikin suunniteltu. Ajatus oli, että kaikki nuorta tukevat ammattilaiset olisivat samaan aikaan koolla (nuori mukana), ja asioita ratkaistaisiin kerralla. Valitettavasti tämä ideointi torpattiin jossain korkeammalla hallinnollisella tasolla.

Haastattelemani nuoret eivät olleet huolissaan siitä, että jäisivät työttömiksi. Alueella on hyvä talouskasvu ja koko ajan on tarjolla myös matalan palkkatason työpaikkoja, jos opinnot eivät ota onnistuakseen. Nuorisotyöttömyys ei siis ole iso ongelma Denverin ja Boulderin alueilla. Enemmänkin ongelmana on nuorten päihteiden käyttö ja maahanmuuttajataustaisten perheiden kielitaito-ongelmat. Kun kyselin nuorten toiveita siitä, mikä heistä tulee aikuisena, mitä työtä he haluaisivat tehdä, monen haave kuulosti aika epärealistiselta, esim. julkkishommista haaveiltiin. Tämä voi johtua heidän vaikeista taustoistaan, joita he yrittävät kompensoida suurilla haaveilla tai suurilla puheilla. Tai se voi johtua yleisestä nuoruuden utopistisuudesta.

Denverin ja Boulderin alue oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen tutustumiskohde. Koko Coloradon osavaltiossa tuntui minun ymmärrykseni mukaan olevan ”hyvä draivi” päällä. On hyvä talouskasvu ja on kiinnostusta kehittää koulutusta. Moni opettaja Boulderin TEC Schoolissa esitti kuitenkin huolensa ammatillisen koulutuksen arvostuksen puutteesta koko Yhdysvalloissa. Kaikkea työtä ei voi siirtää tekoälyn tai robotin tehtäväksi. Tarvitaan vahvaa ammatillista osaamista eri aloilla. Ammatillisen koulutuksen arvostuksen paraneminen pitäisi lähteä liittovaltiotasolta ja mennä läpi koko yhteiskunnan.

Mitä sitten Kalliovuorista voisi sanoa lyhyesti? Kuvat eivät kerro niiden kauneudesta. Ne on itse nähtävä. Ne ovat erilaiset kuin vaikkapa Alpit tai Norjan vuoristo. Koska oltiin korkealla meren pinnasta, ruska oli jo alkanut. Sää oli mitä parhain, näimme monia minulle vierailta villieläimiä ja lintuja, maisemat olivat upeita, ja yli 3 000 metrin korkeudessa rasitus todella tuntui. Siis oikein hyvä korkeanpaikan leiri!

Colorado on aurinkoinen osavaltio. Denverin ja Boulderin alueella on yli 300 aurinkoista päivää vuodessa. Hienot hiihto- ja laskettelumaastot ovat lähellä ja kesä on pitkä ja lämmin. Kuulostaa melko ihanteelliselta paikalta asua. Kuivuus kuitenkin tuottaa välillä ongelmia, ja sadekeli viikkojen kuivuusjakson jälkeen on yleinen ilon aihe.

Alueella on harvoin luonnonkatastrofeja, mutta tällainen kyltti löytyi Denverin lentokentältä sisätiloista. Oli tornadovaara tai ei – Colorado on ehdottomasti sellainen osavaltio, jonne menisin mielelläni uudelleen!

 

 

Advertisement