Career Development Skills Marylandin yliopistossa

On monia asioita, joista voisin kertoa blogissani: ammatillisesti, mutta yhtä lailla arkisia asioita ja elämämenon ihmettelyä. Mutta sitten tästä tulisi romaani eikä mikään blogi. Joten yritän kirjoittaa postauksessani aina vain muutamista jutuista. Toivon, että tämä blogi voisi palvella myös teitä, jotka juuri nyt valmistaudutte hakemaan Fulbright Finlandin MCPD-stipendiä, ja ehkäpä sitten mahdollisesti saatte stipendin.

Yksi osa työskentelyäni on kalenterini hallinta. Välillä on tilanteita, että neuvottelen yhtä aikaa monen eri asian ajankohdasta. On pidettävä kalenteri sen verran väljänä, että pystyy itse olemaan joustava oman aikataulunsa suhteen. Monet tapaamani ihmiset ovat todella kiireisiä ja yritän kunnioittaa heidän aikataulujaan. On suunniteltava kalenteria ihan eri tempolle kuin Suomessa. Lisäksi, kun työskentelee vieraalla kielellä, se kuormittaa enemmän kuin äidinkielellä työskentely.  Haluan aina myös kävellä ja katsella ympärilleni siellä, minne sitten menenkin. Yleensä ajoitan sinne ruokailun tai käyn ainakin kahvilla. Aika usein Starbucks rules, jos se sattuu löytymään, koska siellä on aina hyvä wifi käytettävissä.

Jokainen kalenterissani oleva merkintä vaatii aina pohjatyön tekemistä. Sitä on tietysti paljon enemmän kuin mitä olisi Suomessa. Teen siis työtä senkin jälkeen, kun kalenterimerkintä on jo olemassa, en ainoastaan ennen sitä. On selvitettävä perusteellisesti, mitä ko. henkilö tai organisaatio oikeastaan tekee. Joskushan kontakti tulee jonkun toisen kontaktin kautta. Tai toisin päin: mitä kaikkea minulta odotetaan ja miten minun pitää valmistautua. Jos esim. tapaaminen on vieraassa organisaatiossa, on selvitettävä tapaamispaikan sijainti, miten ja millä kulkuneuvoilla sinne pääsee, kuinka paljon on varattava aikaa matkustamiseen jne. Kaikki tämä valmistelu vie vaihtelevasti 1-3 tuntia/case.

Kävin vierailulla Marylandin yliopistossa, Wilson E. Kirwan Center for Academin Innovationin johtajan, MJ Bishopin luona. Hän tekee aika uraa uurtavaa työtä koko maan mittakaavassa korkea-asteen koulutuksen kehittämiseksi.

Keskustelumme uhkasi rönsyillä – ja rönsyilikin –  vaikka minne, koska MJ Bishop on niin innostunut ja innostava persoona. Wilson E. Kirwan Center on edelläkävijä monessa asiassa. Suurin osa tapaamisajasta meni siihen, että vertailimme Suomen ja Yhdysvaltojen eri kouluasteita, opetussuunnitelma-asioita, opetusta ja ohjausta. Vaikka oman projektini kannalta sain ehkä vähemmän tietoa kuin mitä olisi ollut mahdollista, keskustelu oli muutoin poikkeuksellisen antoisa ja innostava.

Yleensä yliopisto-opetus on täällä suurelta osin luennoilla (paikan päällä) istumista. MJ Bishopin myötävaikutuksella Marylandin yliopisto on muuttanut ja muuttamassa osan opetuksestaan verkko-opetukseksi. Vielä aika harvinaista Yhdysvalloissa, näin kuulin. MJ Bishop puhui jopa kokonaan digitaalisesta tutkinnosta, jota kohti voitaisiin mennä. Tämän tyyppistä kehitystä täällä todella tarvittaisiin. Työelämään siirtymisen jälkeen uuden tutkinnon tekeminen ja sitä kautta uran vaihtaminen on aika vaikeaa, kallista ja harvinaista. Keskustelimmekin pitkään jatko- ja täydennyskoulutuksesta. MJ Bishopin mukaan Yhdysvalloissa työnantajien pitäisi ymmärtää antaa työntekijöille mahdollisuus kouluttautua lisää. Koska koulutus maksaa erittäin paljon, yritys ei välttämättä halua panostaa työntekijään, jonka lojaalisuudesta se ei voi olla varma. Tämä on yksi haaste Yhdysvaltojen koulutuspolitiikassa ja työntekijöiden urapolulla, mutta yhtä lailla yritysten menestymisen kannalta.

Marylandin yliopistossa käytetään Career Development Skills- termiä opiskelijoiden ohjauksessa. Termi pitää sisällään osin samoja, osin eri asioita kuin CMS. Opiskeilijoille Career Development Skills ei näyttäydy oppiaineena. Opetus kulkee horisontaalisena eri oppiaineiden sisällä. Eräs merkittävä it-alan yritys oli kysynyt Marylandin yliopiston opiskelijalta, että osaatko sinä projektinhallintaa. Opiskelija oli vastannut, että ei, ei hän ole sitä opiskellut. Kun asiaa sitten käytiin läpi, opiskelija ymmärsi, että onhan sitä opiskeltu, mutta ei omana oppiaineenaan.

Marylandin yliopisto tekee tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa, erityisesti merkittävien it-alan yritysten kanssa. Yritykset antavat suoraa palautetta yliopiston opetuksesta ja palaute otetaan huomioon opetuksen suunnittelussa. Marylandin osavaltiossa tehdään koulutus- ja työvoimatarpeiden ennakointia jossain määrin. Ennakointitietoa on siis hiukan saatavissa. Yritysten ja teknologian kehitysvauhti on kuitenkin niin nopeaa, että ennakointitieto ei helposti pysy ajan tasalla.

Eräänä päivänä osallistuin CSIS:n (Center for Strategic and International Studies) järjestämään naisten workshopiin, jonka nimenä oli Cracking the Confidence Code.

Workshopia veti Christinen Brown-Quinn. Hän on tehnyt yli 30 vuoden uran business-maailmassa, lähinnä pankkisektorilla Isossa Britanniassa, vaikka hän onkin amerikkalainen. Christine aloitti vuonna 2010 uuden uran. Hän johtaa nyt omaa yritystään, joka innostaa korkeasti koulutettuja naisia maailmanlaajuisesti, mutta käytännönläheisesti oman uransa kehittämisessä. Workshopin osallistujat olivat eri yliopistoista, järjestöistä, ministeriöistä ja yksityisistä konsulttiyrityksistä. Oli mielenkiintoista olla mukana workshopissa ja kuulla eri aloilla työskentelevien naisten keskustelua. Osin sitä väritti amerikkalaisen kulttuurin omat piirteet. Mutta pääosin työelämän lainalaisuudet ja ihmisten välisen kommunikoinnin haasteet työpaikoilla ovat samanlaisia Suomessa ja Yhdysvalloissa.

Kansalaisaktiivisuutta kotikulmilla. Kun kävelin asunnolleni Adams Morganiin eräänä päivänä alkuillasta, kuulin jo kauas äänekästä bändisoittoa. Kotikatuni varrella oli menossa yleisötapahtuma, jonka tavoitteena oli suojella erästä aukiota Adams Morganin alueella. Bändi soitti ihan tavallisen asunnon terassilla. Väkeä oli runsaasti. En sitten tiedä, auttaako tämä suojelmaan aukiota, mutta ihmiset selvästi nauttivat rennosta musiikista hienossa, helteisessä säässä.

 

 

Advertisement