Nuorten ohjausta New Yorkissa – ja Kanadan kautta takaisin

New York on aina New York, taas kerran. Toisaalta pidän kovasti siitä tunteesta – olla korkeiden pilvenpiirtäjien ympäröimänä. Toisaalta ruuhkaisuus ja likaisuus tuntuvat välillä kurjilta. New York ei ole paras mahdollinen paikka olla helteellä. Siksi syksy on periaatteessa hyvä aika käydä siellä.  Tällä kertaa kelit vaihtelivat todella paljon. Yhtenä yönä lämpötila oli vain 5 astetta plussalla. Enimmillään lämmintä oli 22 astetta. Työn ohella nautin vapaa-ajasta ja kävin uudelleen katsomassa monia tuttuja nähtävyyksiä ja vähän uusiakin.

Vierailin NYC:n Department of Youth & Community Developmentissa (Youth Workforce Development) Manhattanin eteläosassa, lähellä One World Trade Centeriä. IMG_20171017_142312703[1]Keskustelin siellä Andre Whiten (Associate Commissioner) ja Daphne Montanezin (Assistant Commissioner) kanssa. Department rahoittaa 14-24-vuotiaille nuorille erilaisia ohjelmia, jotka tukevat nuorta työelämään ja auttavat nuoria heidän polullaan kohti itsenäistymistä. Departmentin rahoittamien ohjelmien toteuttajatahoja on yli 100.

Yhtenä esimerkkinä näistä ohjelmista oli tämänvuotinen kesätyöohjelma, jonka avulla noin 75 000 nuorta sai vähintään osa-aikaisen kesätyön. Minimipalkka oli 11 dollaria tunnilta. Ohjelman avulla kesätyöpaikkojen määrä on saatu lähes tuplattua muutaman vuoden takaisesta.

Nuorille suunnattujen ohjelmien teemat voivat vaihdella eri vuosina. IMG_20171018_192300483[1]

On ohjelmia, joissa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten sosiaalisia ja ammatillisia taitoja kehitetään, jotta he pärjäisivät paremmin työmarkkinoilla. Tai sellaisia ohjelmia, joiden avulla nuoret saavat suoritettua kesken jääneen high schoolinsa loppuun ja saavat tietoja ja eväitä jatkokoulutukseen hakeutumiseen.

Yksi ilta New Yorkissa kului eri maista tulleille Fulbright-stipendiaateille tarkoitetussa coctail-tilaisuudessa. Se pidettiin Columbia Universityn vanhassa ja arvokkaassa kirjastossa, joka oli ulkoa näin kauniisti valaistu. IMG_20171017_200359134[1] Kutsuvieraita oli vajaat 300, joista stipendiaatteja oli noin 197. Heitä oli 65 eri maasta. Minä olin ainoa suomalainen. Tilaisuus oli tarkoitettu pääasiassa New Yorkin alueella ja ympäristössä oleville stipendiaateille. Mutta koska satuin olemaan kaupungissa, sain kutsun tulla mukaan.

Osa stipendiaateista oli pukeutunut oman maansa kansallisasuun. Kuvassa kemiantutkija Nigeriasta. Tarjoilut olivat herkullisia, esimerkiksi suklaalla kuorrutetut mansikat. Hieno tilaisuus, jossa käyntikortteja vaihdettiin ja uusia tuttavuuksia syntyi. Suomen koulutusjärjestelmä on kestoaihe, joka kiinnostaa aina. Sitä ihmetellään, että miten Suomi on voinut menestyä niin hyvin Pisa-tutkimuksissa, kun koulu aloitetaan vasta 7-vuotiaana ja koulupäivät ovat kansainvälisesti katsoen lyhyitä. Ulkomaalaiset opettajat kadehtivat suomalaisen opettajan arvostusta ja työn itsenäisyyttä.

new-york-ilta.jpg

Löysin New Yorkista ”Ohjaamon”! Sen nimi on The Door – A Center of Alternatives, ja se on perustettu jo vuonna 1972. Emme siis olleetkaan Suomessa ensimmäiset Ohjaamo-toiminnan keksijät ja kehittäjät! The Dooria minulle esitteli Elizabeth Ng (Membership Associate). The Door on New Yorkin kaupungin ja yksityisten tahojen rahoittama, yhden katon alla toimiva nuorten  (12-21-vuotiaat) toiminta- ja palvelukeskus. Jokainen nuori tulee asiakkaaksi psykologin haastattelun kautta ja saa ID-kortin keskukseen. The Doorin sisääntulossa on vastassa aulapalvelu ja turvaportit. Turvajärjestelyt eivät kuulemma estä paikkaa olemasta ”matalan kynnyksen palvelu”.

Tilassa tapahtuu monenlaista.  On moniammatillista ohjausta ja muuta palvelua niille nuorille, jotka sitä tarvitsevat. On ilmaiset lääkäripalvelut ja jopa lääkkeet saa tätä kautta, jos nuorella ei ole sairausvakuutusta. Nuorta ohjataan omatoimisuuteen. Häntä neuvotaan lakiasioissa (maahanmuuttajat), jaetaan tietoa nuoren oikeuksista, neuvotaan hankkimaan sairausvakuutus jne. Luonnollisesti The Door tarjoaa opinto-ohjausta ja tukea uranvalinnassa. Siellä saa apua läksyjen tekemiseen tai tukea amerikkalaisten standarisoitujen koulutestien tulosten parantamiseen. Asunnottomat nuoret saavat apua asunnon hankkimiseen, ruokakuponkeja jaetaan niitä tarvitseville jne. The Doorin tiloissa on tarjolla ilmainen lounas.

Tila toimii jossain määrin myös nuorten olohuoneena, koska henkilöstö näkee, että nuoren on parempi olla keskuksessa kuin kadulla. Jokainen The Doorin asiakas on rekisteröitynyt, mutta se ei silti leimaa nuoria. Osa nuorista osallistuu vain harrastustyyppiseen toimintaan, joka toki usein on nuoren ammatinvalintaa tukevaa. The Door tarjoaa erilaisia ryhmiä: on tanssia, bändiä, sävellystä, muita taiteita, käsitöitä, kielikerho, tietotekniikkaa, valokuvausta jne. Nuoret voivat toimia apuna keittiöllä, jos haluavat kokeilla sen alan soveltuvuutta itselleen. The Door järjestää monenlaisia keskusteluryhmiä, mm. huumeista, ammatinvalinnasta ja melkein mistä vain tarvetta on. The Doorilla on sivutoimipiste Bronxin kaupunginosassa. Sen palvelut ovat Manhattanin toimipisteeseen verrattuna rajattuja, lähinnä opinto- ja uraohjaukseen liittyviä.

Hämmentävää oli se, että vaikka The Door on toiminut vuosikymmeniä, muita vastaavia ei Yhdysvalloissa tunnu olevan. Vierailijoita eri kaupungeista on vuosien mittaan kyllä käynyt. Silti muualle The Dooria ei ole vielä saatu perustettua. Suomen Ohjaamo-malli kiinnosti kovasti. Erityisesti Ohjaamojen määrä herätti kunnioitusta. Kerroin kyllä, että Suomen Ohjaamot ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja niiden palvelut poikkeavat toisistaan jo paikkakunnan koonkin vuoksi.

New Yorkissa on paljon katseltavaa, ja aina löytyy uutta. The High Line – entinen kadun yläpuolella kulkenut rautatie –  on vehreä kävely- ja istuskelupaikka kaupunkilaisille ja turisteille. Kaupungissa on useita hassunmallisia rakennuksia, kuten tuokin kuvassa oleva. En ollut käynyt aikaisemmin 9/11 Memorialissa. Se on koskettava museo, joka sijaitsee alhaalla, WTC-tornien perustusten tasolla. Museo käy läpi tornien rakentamisen ja tuhon. Toisessa kuvassa ovat tornin liukuportaiden jäännökset ja toisessa kuvassa on tuhoutunut paloauto.

Tuli matkustettua mutkan kautta, kun palasin New Yorkista DC:hen. Mutka oli itse asiassa aika pitkä: se johti Kanadaan, Niagara Fallsille ja Torontoon. Matkan varrella piti pysähdellä katselemaan luontoa ja ruskaa Appalakkien vuoristossa.

Toronto

Toronto on yksi Pohjois-Amerikan nopeimmin kasvavista kaupungeista. Pilvenpiirtäjiä nousee yksi toisensa perään. Monien uusien rakennusten pohjakerroksesta pääsee suoraan metroon. Torontossa sijaitsee jääkiekon The Hall of Fame, jonka ikkunassa komeilee Teemu Selänteen kuva. Kaupungissa on iso sisäareena, joka on ikään kuin hotellin sisällä. Hotellihuoneista voi katsoa baseballia – toki liput on maksettava. Hallissa pidetään myös yleisurheilun sisähallikisoja. Areena katon voi myös avata, jos sää sallii.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s