Matkustaminen on kieltämättä mukavaa. Kävin Los Angelesissa ja matkustin sieltä New Yorkiin toisen kerran tämän syksyn aikana. Alunperin Los Angelesissa piti olla myös työtapaaminen, mutta se peruuntui. Lennot oli joka tapauksessa ostettuna, joten ei kun kesävaatteet taas esille ja matkaan. Kävin Los Angelesissa mm. Universal Studioilla ja Hollywood Bulevardilla, vaikka olen käynyt niissä aikaisemminkin. Los Angelesin downtown puolestaan on aika tylsä paikka verrattuna moneen muuhun kaupunkiin. Santa Monican rannalla ja sen kuuluisalla pitkällä laiturilla aika kului mukavasti, vaikka uiminen jäikin väliin. Veden lämpötila lienee noin 15 astetta ja veden likaisuudesta varoiteltiin.
New Yorkista käsin vierailin Hudson-joen laaksossa sijaitsevassa pienessä Newburghin kaupungissa ja sen Free Academyssä. On mukavaa vaihtelua käydä isojen kaupunkien lisäksi pienillä paikkakunnilla. Matkustin junalla New Yorkista Newburghiin vajaat 1,5 tuntia, pitkin ruskan väreissä hehkuvaa Hudson-joen rantamaisemaa. Paluumatkalla oli jo hämärää, joten syksyn värejä en onnistunut taltioimaan kuvaan, mutta maisemien vaihtelevuus näkyy. 
Hudson-joki oli aikanaan tärkeä teollisuustuotteiden kuljetusreitti New Yorkiin. Myöhemmin teollisuustuotantoa on siirtynyt pois jokivarren kaupungeista ja kylistä. Tästä syystä mm. Newburghissa osa asukkaista elää periytyvässä huono-osaisuudessa ja köyhyydessä. Hudson-joki ja sen laakson alueet ovat nykyään tärkeitä virkistysalueita. Siitä kertovat lukuisat huvivenesatamat pitkin joen rantaa. Laaksoa ympäröivillä kukkuloilla on paljon vaellusreittejä, ja myös pieniä järviä löytyy.
Tutustuin Newburgh Free Academyssä opinto-ohjaukseen, työelämätaitojen kehittämiseen sekä oppilaille tarjottavaan monialaiseen tukeen. Osalla Free Academyn oppilaista on monenlaisia haasteita elämässään. On mm. traumataustaa, oppimisvaikeuksia, päihdeongelmia, englanti ei ole oma äidinkieli, toinen vanhemmista on vankilassa, on asunnottomuutta tai kotona ei lainkaan kannusteta opiskeluun.
Koulussa työskentelee opettajien ja opinto-ohjaajien lisäksi sosiaalityöntekijöitä, terveysalan ammattilaisia ja koulupsykologeja. Keskustelin opinto-ohjaaja Christine Harroldin ja psykologi Robin Mojican kanssa. 
He kertoivat opinto-ohjauksesta ja opiskelijoille annettavasta tuesta. Tavoitteena on, että kaikki saisivat suoritettua high schoolin loppuun. Kaikista tukitoimista huolimatta keskeyttämisprosentti on kuitenkin melko korkea. Koulussa tehdään vahvaa moniammatillista yhteistyötä. Tarvittaessa mennään oppilaan kotiin tai oppitunteja siirretään, jotta oppilas osallistuisi niihin. Jos oppilas on kaksi päivää pois koulusta, kotiin soitetaan. Oppilaista yritetään kasvattaa ”työllistyviä” ja heille opetetaan työelämätaitoja. Heille myös kerrotaan työttömyyden uhkasta, jos he eivät jaksa tai viitsi opiskella. Motivoiminen on kuitenkin vaikeaa, koska osa oppilaista näkee, että heidän omat vanhempansa pystyvät selviytymään sosiaaliavustusten varassa. Kaikki perheet eivät välttämättä näe koulutuksella olevan juuri mitään arvoa. Oppilas voi olla koulun kirjoilla aina 21-vuotiaaksi asti, ja hänen tutkintonsa yritetään sitkeästi saada valmiiksi. Käytännössä monia tämän ikäisiä ei siellä kuitenkaan ole. Nuori aikuinen kokee noloksi olla koulussa monta vuotta nuorempien joukossa. Kuten tälläkin kertaa, keskustelu menee aina jossain vaiheessa amerikkalaisen koulutusjärjestelmän standardisoituihin testeihin, oppilaiden saavuttamiin pistemääriin ym. tähän aihealueeseen liittyvään. Jään näiden tapaamisten jälkeen aina miettimään, kuinka valtavan paljon työaikaa opinto-ohjaajilta meneekään näiden testien ympärillä, ja miten se kaikki aika on pois varsinaiselta ohjaukselta.
Opettaja Christine McCartney tunnilla oppilaat opiskelivat työpaikkahaastatteluun valmistautumista. Jo tätä aikaisemmin oli ollut harjoituksen ykkösvaihe, jossa neljän oppilaan ryhmänä esiteltiin muutamia työelämässä vaadittavia taitoja omien kokemusten pohjalta. Nyt tehtiin sama parityöskentelynä. 
Tällä kertaa aiheina olivat motivaatio ja kommunikaatio. Oppilaiden piti kertoa, mitä nämä työelämätaidot tarkoittavat ja miten ne ovat tulleet esille hänen omassa elämässään, esim. koulussa, harrastuksissa, vapaaehtoistyössä tms. Muut oppilaat ja opettajat antoivat palautetta mm. äänenkäytöstä, kehonkielestä ja asiasisällöstä. Seuraava vaihe on tulossa myöhemmin, ja silloin oppilas esiintyy yksin. Osaa oppilaista jännitti kovasti. He ovat valmistautumassa ensi kesän työharjoittelujaksolle. Näillä esiintymisharjoituksilla heitä valmennetaan tuleviin työpaikkahaastatteluihin. En osaa sanoa, toteutetaanko vastaavia harjoituksia missään oppilaitoksessa – tai vaikkapa Ohjaamossa – Suomessa. Mutta kannattaisi kokeilla. Jos ulospäin sosiaalisilta ja rohkeilta vaikuttavat amerikkalaiset nuoret jännittävät tällaisissa harjoituksissa ja varsinaisissa työpaikkahaastatteluissa, kuinka yleistä se mahtaakaan olla suomalaisten nuorten keskuudessa? Työpaikkahaastatteluosaaminen on omasta mielestäni yksi ”Career Management Skill”, vaikka ei se CMS:n määritelmään toki virallisesti kuulu.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon koulujen seinillä on kannustavia julisteita tai muuta materiaalia, joissa viestitään oman asenteeen tärkeydestä, toisten auttamisesta, hyvistä käytöstavoista, motivaatiosta jne. Myös Newbough Free Academyn seiniltä niitä löytyi. Tuskin siitä haittaakaan on, että nämä tärkeät asiat ovat joka päivä oppilaiden nähtävissä.
New York alkaa tulla todella tutuksi. En enää tarvitse karttaa (eli Here-sovellusta kännykässä) jatkuvasti. New Yorkissa käyntini aikana siellä sattui olemaan pari päivää poikkeuksellisen kylmää, jopa 20 F astetta tavanomaista kylmempää. Kova tuuli lisäsi kylmyyden tunnetta. Oli ostettava lämpimämpää vaatetta, että tarkenin mm. Top of the Rockin näkoalatasanteella koleana iltana navakassa tuulessa. Suomen säätilat tulivat mieleen. Onneksi ne unohtuivat pian… New York on korkealta katsottuna upea sekä päivällä että illalla.
Career Management Skills - nuoret uransa uurtajina 