Viimeinen DC:n ulkopuolella oleva vierailukohteeni oli New Orleans Louisianan osavaltiossa. Ensimmäiselle päivälle sattui poikkeuksellinen säätila. New Orleansissa sataa kuulemma lunta noin kerran 10 vuodessa. Nyt sitä satoi vähän aikaa. Tai minä en nähnyt varsinaista lunta, vaan räntäsadetta. Mutta ehkä sitä satoi jossain muualla päin kaupungissa kuin ihan keskustassa, jossa minä olin. Tai mahdollisesti paikallisilla ei ole rännälle omaa sanaa, koska he puhuivat lumesta. Onneksi sää muuttui sen jälkeen aurinkoiseksi ja lämpenikin vierailuni aikana vähitellen Suomen kesäsääksi.
Louisiana on Yhdysvaltojen köyhimpiin kuuluva osavaltio. Se on pärjännyt huonosti koulujen testitulosten vertailussa. Nuorisotyöttömyys on maan keskiarvoa korkeampi. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien, syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten suhteellinen osuus on suurempi kuin useimmissa muissa osavaltioissa. Louisianassa on paljon periytyvää huono-osaisuutta, eikä monissa perheissä arvosteta koulutusta eikä tueta nuorta kouluttautumaan. Keskimääräinen tulotaso on maan keskiarvoa matalampi, jolloin korkeakoulutuksen rahoituskin on tavallista suurempi haaste.
Muun muassa näistä asioista keskustelin tapaamisessani John Whiten kanssa. John White (Louisiana State Superintendent of Education) on osavaltion johtavimpia koulutusasioiden virkamiehiä. Pitkälti hänen ansiostaan ja hänen suuren innostuksensa vuoksi Louisianan osavaltiossa on käynnistetty kaksi nuorten koulutusta ja uramahdollisuuksia parantavaa kehittämisohjelmaa.
John White on aktiivisesti vienyt eteenpäin Louisiana Believes ja Jump Start -ohjelmia. Lousiana Believes-ohjelman tarkoituksena on varmistaa jokaiselle nuorelle polku collegetutkintoon tai ammatilliselle uralle. Amerikkalaisessa järjestelmässä tämä tarkoittaa mm. voimakasta panostusta siihen, että opiskelijat saavat mahdollisimman korkeita pisteitä valtakunnallisissa standardisoiduissa testeissä. Vaikutukset ovat jo nähtävillä. Louisianan oppilaiden testitulokset ovat kohentuneet. Tätä kautta nuorten mahdollisuudet edetä koulutuksen kautta omia vanhempiaan paremmin palkattuihin työtehtäviin ovat parantuneet.
Jump Start on Lousianassa kehitetty, innovatiivinen ura- ja teknisen koulutuksen (technical tarkoittaa käytännössä meidän ammatillista koulutustamme kaikkine eri aloineen) ohjelma nuorille. 
Se valmentaa nuoria kohti tuloksellista/antoisaa/aikaansaavaa (productive) aikuisen elämää ja vahvistaa heitä jatkamaan opintojaan high schoolin jälkeen kohti hyvin palkattuja ura-aloja. Jump Startin aikana opiskelijat suorittavat eri ammattialojen ”tutkintoja” tai ”suorituksia”. Ne ovat pääasiassa yksittäisiä arvosanoja, osioita ja suomalaisittain ajateltuna ehkä osatutkintoja vastaavia suorituksia ko. alalla. Tarjolla oleva ammattialojen kirjo on laaja. John Whiten mukaan uranhallintataitojen vahvistaminen on tärkeä osa Jump Startia, vaikka sitä sanaa ei käytetäkään. Ohjelmassa puhutaan ”uuden sukupolven uravalmiustaidoista”. Uravalmiustaitojen kurssit tarjoavat middle schoolin ja high schoolin opiskelijoille monenlaisia mahdollisuuksia kehittää työpaikalla toimimisen ja kommunikaation taitoja sekä monia muita elämänhallintataitoja. Nämä auttavat nuorta etenemään collegeen ja sen jälkeen menestykseen uralla. Nämä ei-ammatilliset taidot on havaittu niin tärkeiksi nuorten uramenestyksen kannalta, että niihin todella halutaan panostaa.
Keskustelin John Whiten kanssa myös koko Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmästä ja sen ongelmista. Hyvin usein keskustelu menee lopulta tähän isoon kysymykseen. John Whiten mukaan yksi keskeisimpiä ongelmia on tutkintojen sekalaisuus ja kirjavuus. Lisäksi hän on tyytymätön opetussuunnitelmien tasoon, eikä opettajankoulutuskaan ole korkeatasoista. Hänen mukaansa kaikkeen tähän on olemassa historialliset syyt, ja isojen järjestelmien muuttaminen on vaikeaa. Hallinnollisia rakenteita on paljon päällekkäin, liittovaltiotasolta alaspäin aina yksittäisen koulun rehtoriin asti. Niinpä opettaja tai opinto-ohjaaja joutuu kaikkien, eri tasoilta tulevien paineiden ja odotusten kohteeksi. Se vie aikaa ja voimia siltä, mitä opettajan tai opinto-ohjaajan pitäisi oikeasti voida tehdä nuorten hyväksi. John Whiten mukaan muutos on kuitenkin mahdollinen. Se ei hänen mielestään tule tapahtumaan liittovaltiotasolla, vaan osavaltioissa tai yksittäisissä kaupungeissa. Kaiken kaikkiaan John Whiten kanssa keskusteleminen täydensi sitä kuvaa, mikä minulle on muodostunut Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmästä. Ja lopulta kaikki kytkeytyy kaikkeen: koulutusjärjestelmä, tulevaisuuden työvoimatarpeiden ennakointi ja sen heijastukset koulutustarjontaan sekä nuorten uranhallintataidot nopeasti muuttuvassa työelämässä.
Kävin tutustumisretkellä New Orleansista vajaan tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalla suoalueella. Kiersimme suota – tai oikeastaan se on suomainen jokisuistolabyrintti – noin kahden tunnin ajan alumiiniveneellä. Opas kertoi monipuolisesti alueen kasveista ja eläimistä. Näimme parin alligaattorin lisäksi mm. useita isoja, kurjennäköisiä lintuja ihan läheltä. En onnistunut saamaan niistä yhtään kunnollista valokuvaa ennen kuin ne aina lensivät karkuun. Pesukarhut tiesivät jo tulla odottamaan herkkupaloja veneestä. Pienet kilpikonnat olivat nousseet joesta rannalla olevien puunrunkojen päälle aurinkoa ottamaan. Jokisuisto on luonnonsuojelualuetta, jolla vanhimmat puut ovat jopa satoja vuosia vanhoja. Katrina-hurrikaani toi alueelle kaikenlaista isoa rojua, kuten mm. tuo kuvassa näkyvä pätkä isoa laituria tai siltaa. Rojujen raivaaminen on edelleen kesken, vaikka sitä tehdään joka vuosi. Alueelta on kerätty esimerkiksi iso määrä jääkaappeja!
Hurrikaani Katrinan jälkiä näkyy yhä myös New Orleansin kaupungissa. Alueella, jossa minä majoituin, oli ollut vettä ainakin pari metriä. Siellä oli paikoitellen kohollaan, rikki tai vinksin vonksin olevia kävelyteiden isoja laattoja. Muutama alueen omakotitalo oli jätetty korjaamatta, ja ne olivat tyhjillään huonossa kunnossa. Kaupungin yksi pahimmin vaurioituneista alueista on kokonaan purettu ja sen tilalla on uusi, iso sairaala. Keskustan tuntumassa oleva kuuluisa French Quarterin alue ”pitsiparvekkeineen” säilyi kuitenkin hurrikaanin tuhoilta. Kuvassa näkyvä French Market on Yhdysvaltojen vanhin paikka ulkoilmamarkkinoille ja suosittu turistikohde.
New Orleansin suosittuja nähtävyyksiä ovat hautausmaat, mikä on sinänsä vähän erikoista. Koska kaupunki on merenpinnan alapuolella ja maa on kosteaa, haudat on pakko tehdä maanpinnan yläpuolelle hautakammioiksi. Kaupungissa on runsaasti vanhoja, kauniita tammipuita sekä tammikujia. Talot ovat etelävaltiolaisittain värikkäitä ja koristeellisia. Jos tontti on kapea, kuten kuvassa, silloin talostakin on tehty suorakaiteen muotoinen. Siipiratasalus kuuluu tietysti kuvaan Mississippi-joella. Nautiskelin puistoissa auringon lämmöstä, kun sitä vielä oli saatavilla.
New Orleans on jazz-musiikin kehto, ja musiikki kuuluu olennaisena osana kaupunkiin. Mutta en silti arvannut, että melkein jokaisella Frenc Quarterin kadulla olisi live-esityksiä menossa. Saattoihan se johtua siitä, että oli sunnuntai, kaunis sää ja turisteja paljon liikkeellä. Monet muusikot olivat erittäin taitavia. Nuorimmat esiintyjät ämpärirumpuineen olivat ehkä noin 10-vuotiaita. Live-esityksiä oli myös monissa ravintoloissa, joiden ovet olivat auki kadulle. Myös ostoskeskuksissa oli live-esityksiä. Niissä soitettiin lähinnä joulumusiikkia. Tiesin tämän jo etukäteen, mutta pakko vielä todeta: etelävaltioiden ruokakulttuuri voittaa mennen tullen pitsat ja hampurilaiset!
Career Management Skills - nuoret uransa uurtajina 