Lähtötunnelmissa

Fulbright-stipendiaatiksi Yhdysvaltioihin, Washington DC:hen! Yksi elämäni unelmista on pian toteutumassa. Pitkä polku on tullut tallattua tähän pisteeseen, että ylipäätään olen nyt lähtötunnelmissa. Olen tehnyt paljon töitä tämän eteen  jo ennen kuin lentokone nousee siivilleen kohti Washingtonia 16.9.2017 aamulla.

Olen työskennellyt stipendini eteen eri tavoilla melkein 1,5 vuoden ajan. Pelkästään kutsujaorganisaation etsiminen taisi viedä vajaat 4 kuukautta. Sen jälkeen pääsin kirjoittamaan hakemusta – jälleen paljon työtunteja. Myös mahdolliseen haastatteluun oli valmistauduttava, koska käytän työssäni englantia vain aika ajoin. Ammattisanastoa oli pakko palautella mieleen. Kun sitten sain tiedon myönnetystä stipendistä, työnteko vasta alkoikin. Minun Fulbright-projektini on sellainen, että mitään valmista työtehtävää, toimeksiantoa, tutkimus- tai opetustehtävää ei ole (kuten joillain muilla Fulbright-stipendiaateilla on). Olen rakentanut ja rakennan Yhdysvalloissa ollessani kaiken toimintani suurimmaksi osaksi omin voimin. Olen kiitollinen niille suomalaisille ja amerikkalaisille, jotka ovat antaneet omia kontaktejaan käyttööni. Ne ovat auttaneet minua hieman eteenpäin. Suurimman työmäärän olen kuitenkin tehnyt itse: sitkeästi ja suomalaisella sisulla etsinyt ja kontaktoinut yhä uusia organisaatioita ja ihmisiä. Jatkan sitä paikan päällä. Välillä onnistuen ja aika usein epäonnistuen, kuten tähänkin asti. Työmäärä itse projektityön eteen oli siis loppukevään, kesän ja alkusyksyn aikana suuri. Lisäksi asunnon etsiminen ja kaikki matkaan liittyvät paperityöt yms. puuha ovat luonnollisesti vieneet aikaa. Se ei haittaa. Olen oppinut jo tähän mennessä paljon, esim. Yhdysvaltojen uraohjaus- ja koulutusasioista, amerikkalaisten kanssa verkostoitumisesta tai vaikkapa tämän blogin perustamisesta, mikä oli minulle aivan uusi aluevaltaus. Olen sitoutunut projektiin ja mahdollisimman hyödylliseen stipendijaksoon. Niinpä tämä ei ole tuntunut työltä, vaikka se onkin vienyt lähes kaiken vapaa-aikani.

Matkavalmistelut ovat juuri nyt kiivaimmillaan. Takit, housut, puserot, kengät ja urheiluvaatteet hakevat paikkaansa matkalaukuissa. On mietittävä, millaisilla varusteilla selviää, kun on tarkoitus vierailla eri osavaltioissa. Lämpötila tulee vaihtelemaan helteistä hyvinkin viileisiin syyskeleihin. Jopa luntakin voi tulla vastaan. Joitakin kirjoja ja muuta taustamateriaalia sekä amerikkalaisille ystävilleni vietäviä  tulisia on sen verran paljon, että matkalaukkujen painorajoitukset uhkaavat paukkua yli. Jotain on kerta kaikkiaan jätettävä pois ja hankittava paikan päältä.

Samaan aikaan on meneillään viimeisten työjuttujen loppuun saattaminen ELY-keskuksessa. Lisäksi jouduin ikävään poskiontelotulehdusten kierteeseen. Jännittää, ehdinkö parantua kunnolla vai alkaako matkani kipeänä. Lähtötohina on siis melkoinen, kuten usein lähdön hetkellä tapaa olla. Mieli on kuitenkin hyvä. Odotan suurella innolla tulevia kolmea kuukautta Washingtonissa, sekä matkustelua ja tapaamisia eri puolilla Yhdysvaltoja. Pääsen ylittämään omien epämukavuusalueideni rajoja ja haastamaan itseäni monella tavalla. Can’t hardly wait…!

 

Advertisement