Center on Education and the Workforce

Center on Education and the Workforce eli CEW on itsenäinen ja poliittisesti sitoutumaton tutkimuslaitos, joka saa rahoituksensa muutamilta säätiöiltä. CEW on osa isäntäorganisaatiotani eli McCourt School of Public Policya, joka puolestaan on yksi Georgetownin yliopiston tiedekunnista. CEW:nperustaja ja johtaja Anthony Carnevale on omalla alallaan tunnettu täällä Yhdysvalloissa. Hänen nimensä on noussut esille monissa käymissäni keskusteluissa, ja hän on ollut Yhdysvalloissa paljon julkisuudessa.

CEW tutkii koulutuksen, osaamisvaatimusten ja työvoiman kysynnän välisiä yhteyksiä. Juuri CEW:n takia halusin päästä Georgetowniin stipendiaatiksi. Tutkimuksellisesti CEW:llä on paljon annettavaa minun projektilleni. Heidän Newsletterinsä on tullut minulle jo kauan. Aikaisemmin olin yhteydessä tutkimuslaitokseen vain sähköpostien välityksellä, mutta nyt minulla on ollut mahdollisuus syvälliseen keskusteluun. Kaikki asiat eivät todellakaan selviä sähköposteja, nettisivuja ja tutkimuksia lukemalla. Keskustelua tarvitaan, jotta asioista saa paremman käsityksen.

CEW on perustettu vuonna 2004. Koulutustarvearviointien tekeminen alkoi Yhdysvalloissa noin 10 vuotta sitä ennen. CEW alkoi tuottamaan sellaista työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointitietoa, jossa laskelmissa huomioidaan myös työssä  oleva väestö. Tätä laskentamallia käyttää tällä hetkellä iso osa osavaltioista, eivät kuitenkaan kaikki osavaltiot. Jeff Strohlin (Director of Research) mukaan Yhdysvalloissa ei oikeastaan ole saatavissa pitkän tähtäimen ennakointietoa. Yksi tärkeimmistä syistä tähän on se, että koulutuspolitiikka on ollut ja on erillinen saareke muusta politiikasta. Työvoimapolitiikka ja koulutuspolitiikka eivät ole sidoksissa toisiinsa.

Yliopistot kilpailevat parhaista opiskelijoista. Monia niitä kiinnostaa pääasiassa hyvä opiskelijaaines ja tehtyjen tutkintojen määrä. Paikalliset community colleget tekevät monin paikoin maata hyvää (lyhyen tähtäimen) ennakointia ja koulutustarjonnan sovittamista paikalliseen työvoimatarpeeseen. Mutta nimenomaan paikalliseen tarpeeseen. Esim. paikkakunnan tärkeän yrityksen tarpeet voidaan huomioida koulutuksen suuntaamisessa. Community colleget ovat kuitenkin melko pieniä eivätkä ne voi tai edes halua vastata laajemman alueen työvoimatarpeisiin. Yhdysvalloista puuttuu taho (ja/tai tahto), joka katsoisi koulutuksen ja osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointia laajasti ja pidemmällä tähtäimellä, koko maan tasolla. Tietysti tietoa tarvittaisiin myös osavaltio- ja koulupiiritasolla.

Middle sectorin työtehtävissä on tällä hetkellä noin kolmasosa Yhdysvaltojen työvoimasta. Heistä huomattavan iso osa on koulupudokkaita korkeakoulutuksesta. CEW on nyt aloittanut uuden tutkimusprojektin, jossa selvitetään, millaisiin työtehtäviin sijoitutaan ilman korkea-asteen tutkintoa ja millaista palkkatasoa näissä tehtävissä saadaan. Koulutuksen jälkeinen palkkataso on muutenkin korostetusti esillä CEW:n ja muissakin tutkimuksissa tuloksellisuuden mittarina. Näen tässä kohtaa pientä ristiriitaisuutta. Uraohjauksessa ei (tähän mennessä saamani kuvan mukaan) juuri puhuta työllisyydestä. Ohjaus lähtee vahvasti nuoren omista toiveista ja haaveista, joita tuetaan. Kuitenkin koulutuksen ja tietyn alan tutkinnon suorittamisen jälkeistä tuloksellisuutta mitataan saavutettuina palkkatasoina.

Jo nyt jossain määrin, mutta jatkossa CEW:n käsityksen mukaan entistä enemmän tullaan arvioimaan korkea-asteen koulutusohjelmien tuloksellisuutta työllistymisen näkökulmasta. Jos koulutusohjelma ei tuota hyvää työllistymistä, se voidaan lopettaa. Esim. Louisianan osavaltiossa lopetettiin 300 koulutusohjelman rahoitus huonojen tuloksien takia. Tähän suuntaan Jeff Strohlin mukaan Yhdysvalloissa tullaan jollain tähtäimellä menemään nykyistä laajemmin.  Tällä hetkellä monet yliopistot vakuuttavat, että luottakaa meihin, teemme hyvää työtä opiskelijoiden suhteen. Ne eivät ole kovin kiinnostuneita opiskelijoiden työllistymisestä tutkinnon jälkeen. Mutta yksityiseltä sektorilta on nousemassa koulutusta tarjoavia kilpailijoita, joiden tavoitteena on nimenomaan varmistaa koulutusohjelmista valmistuvien työllistyminen. Tämä saattaa pakottaa yliopistot ja colleget panostamaan koulutuksensa vaikuttavuuteen. Kysyin, mitä Yhdysvalloissa vähintäänkin pitäisi nyt tehdä koulutuksen ja työvoimatarpeiden kohtaanoon edistämiseksi. Jeff Strohlin mukaan koulutuksen suuntaamisessa pitäisi hyödyntää niitä tietoja, joita jo on olemassa. Käytettävissä olevaa tietoa ei hyödynnetä. Hyödyntämisen pitäisi tapahtua nimenomaan osavaltiotasolla.

Osa projektityötäni on CEW:n tutkimuksiin ja aineistoihin perehtymistä. CEW välittää minulle tietoa muiden tutkinoiden tuoreista tutkimuksista. CEW:n verkostosta olen saanut todella arviokkaita kontakteja. Kontaktointihan etenee Yhdysvalloissa konkreettisesti näin. Minut tavannut henkilö lähettää s-postia toiselle henkilölle (ja minulle tiedoksi) ja esittelee minut. Hän pyytää toista henkilöä järjestämään tapaamisen minun kanssani ja kertoo ehkä muutamalla sanalla, mistä teemoista meidän olisi hyvä keskustella. Näin ketju rakentuu. Suomessa sanomme yleensä, että hei, ota tähän ja tähän henkilöön yhteyttä ja sano minulta terveisiä. Amerikkalaiset näköjään hoitavat asian konkreettisesti, loppuun asti ja yleensä heti samana päivänä.

”Vielä on kesää jäljellä…” . Eilen oli lämpötila ensimmäistä kertaa alle 20 astetta täällä oloni aikana. Jouduin ottamaan käyttöön muutakin kuin ihan kesäistä vaatetta. Tämä on kuitenkin vain väliaikaista. Viikonloppuna ollaan taas 27 asteessa. Nykyään  säätilat tuntuvat olevan epänormaaleja vähän joka puolella maapalloa. DC:ssä oli ollut tavallista kylmempi kesä. Syksy puolestaan on ollut normaalia lämpimämpi, mikä on sopinut minulle oikein hyvin.

Viihdyn hyvin yliopiston kampuksella. Lähes kuin olisin nuori opiskelija uudelleen, reppu selässä ja tennarit jalassa. Kuten olen aikaisemminkin tainnut mainita, opiskelijat ovat hyvin kohteliaita ja ystävällisiä. Kampuksella on joka keskiviikko maalaismarkkinat. Opiskelijat, tutkijat ja opettajat kerääntyvät aukiolle syömään, ostamaan tuotteita ja tapaamaan toisiaan. Opiskelijajärjestöt markkinoivat toimintaansa ja  järjestävät aukiolla erilaisia tapahtumia, esim. kerran olen nähnyt kirpputorin. En sitten tiedä, mitä nuo lastenhahmot tekevät yliopiston maalaistoritapahtumassa, mutta ne olivat paikalla eräänä keskiviikkona. Yliopistolla on muutamia mukavia rentoutumispaikkoja pitkin kampusta. Osa on sisällä ja osa ulkona. Nämä riippukeinut ovat tosiaankin opiskelijoita varten. Tai mikä estäisi opettajaa tai tutkijaa ottamasta päivätorkut riippukeinussa, jos vain aikataulu sen sallii.

 

 

 

 

Advertisement